Meet The Crew, Part 6

/
Teksti: Jami Koukku
Meet The Crew juttusarjan päätösosassa piinapenkiin istutettiin itse MTC haastattelija, päätoimittaja ja pyöräilyn ihmemies, Markku Alus! Voitko lyhyesti kertoa kuka on mies parran takana ja mitä kaikkea kuuluu toimenkuvaasi Santa Cruz Enduro sarjassa?
Oon Markku Alus, 27-vuotias helsinkiläinen polkupyöräilijä, opiskelija, yleissäätäjä, sekatyöläinen ja luontoihminen. Itseasiassa nuo edelliset kuvaa aika mukavasti mun toimenkuvaa tulevan kauden kinkereissä. Osallistun Saulin kanssa ratojen suunnitteluun, testaukseen, merkkaukseen ja rakentamiseen. Kisaviikonloppuna toimin ratavastaavana, eli huolehdin siitä, että radat pysyvät kunnossa. Tähän voi kuulua tuulen repimien nauhojen fiksaamista, vaaralliseksi kuluneiden monttujen täyttämistä ja muita ylläpitotehtäviä. Saatan myös toimia 0-kuskina tarkistaen ajanoton toimivuuden ja reittimerkinnät juuri ennen ensimmäisiä kuskeja. Perinteisesti oon myös aloittanut ratojen purkamisen heti viimeisen kuskin vanavedessä, joten palkintojenjaon aikaan mua ei välttämättä bongaa kisakeskuksesta lepäilemästä. Osallistun myös kaikenlaiseen muuhun aina ajanoton pystytyksestä toimitsijoiden ohjeistamiseen, joten yleissäätäjä- sekatyöläinen taitaa kuvata mun hommia parhaiten.
Markku

Markku

Ja markun juuri sisäänajettu silver kashima FOX

Ja markun juuri sisäänajettu silver kashima FOX

Sut tunnetaan erittäin taitavana pyörän käsittelijänä ja yks mieleenpainuvimmista suorituksista oli 2015 Sappeen kisa, jossa taistelit Hardtail Heroes -sarjan voittoon ja yleisessä sijalle 12! Miten tällaiset taidot ovat kehittyneet, kauanko oot harrastanut pyöräilyä?
Hah se oli hieno kisa! Maastopyöräilyä on tullut harrastettua 12-vuotiaasta lähtien, eli semmoiset 15 vuotta. Alussa ajo oli luonnollisesti puhdasta XC:tä ja mun eka kunnon maastofillari oli Marin Hawk Hill. Pirun siisti pyörä, vieläkin muistan sen uuden fillarin ja tietyn White Lightning ketjurasvan tuoksun! V-jarrut tuntu tehokkailta ja renkaat oli rouheet 1.95” IRC:set. 620mm risertanko oli levee ja stemmi normaali 120mm. Vuoden kovaa ajoa se kesti kunnes sain rungon halki emäputken vierestä juuri takuuajan umpeuduttua. Siitä Mariini lähti kokonaisena hitsaukseen johonkin nyrkkipajalle (hinta: 15e), jossa äijät hitsasivat siihen todella rujon vahvikepalan niin kuumalla liekillä, että ohjainlaakeri ja kaikki vaijerit hirttivät kiinni. Vietiin fillari sitten ostopaikkaan korjaukseen ja taisivat siellä katsoa, että mitä helvettiä. Parin päivän päästä oli takuurunko ja uudet osat veloituksetta kiinni.
Tosiaan kyseisellä Mariinilla tuli XC-kisaaminen aloitettua vuoden 2001 Finlandia maastopyöräilystä. Muutaman vuoden ajoin XC:tä ja enduroa kunnes enenevissä määrin maantietä aina vuoteen 2009 asti. Se oli hieno aikakausi, huikeita kisareissuja ympäri Eurooppaa ja kotimaata, good times.
Vuoden -09 jälkeen oli hieman suvantoa pyöräilystä, kunnes päädyin porukkalenkille 10 vuotta vanhalla XC- tykillä joskus vuonna 2010. Meininki oli totisesti muuttunut ja omaan silmään jengin fillarit oli hirveitä monstereita. Levyjarruja, jousi-iskareita edessä ja takana ja painoa niin perhanasti. Muutama tunti ajoa vierähti ja mulle myytiin Commencal Meta runko (terveiset Villelle). Se taitaa olla eräänlainen käännekohta omassa fillaroinnissa ja oikeastaan kokonaan uudenlainen kulttuuri avautui. Ajotaitojen reenaaminen sai aivan uuden merkityksen kun yhtäkkiä alamäkeen piti päästä kovaa. Ennenhän alamäet oli lepäämistä varten!
Porukkalenkeillä ja käytettyjä osia haaliessa tutustui uusiin ihmisiin joiden myötä päädyin pitkästä aikaa endurokisoihin Alhovuoreen 2011. Hissiin meno jännitti, muuten ei niinkään. Helvetin siisti viikonloppu ja muutama top10 EK-aika lämmitti mieltä, vaikka pyörä ja ukko olikin pannutusten seurauksena seuraavan viikon telakalla. Siitä lähtien on tullut ajettua muutama kisa vuodessa. Nykyään endurokisat tarkottaa mulle lähinnä hauskanpitoa ja hyviä pätkiä, joita on siisti ajaa niin kovaa kuin osaa ja uskaltaa. Kaikki taito ja kunto tulee kisoissa laitettua likoon, vaikka mitenkään tavoitteellista kisaaminen ei ole vuosiin ollut.

Alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni, omat taidot ovat kehittyneet mahdollisimman monipuolisella ajolla. Kaikki pyöräilyn alalajit on kiinnostavia ja itse tulee ajettua aika erityylisiä lenkkejä, eli polkujyystöä, pelkkää alamäkeä, teknistä kikkailua, maantietä, dirttiä, pumptrackia, cyclocrossia ja työmatkaa. Ja eritoten tulee väärinkäytettyä polkupyöriä. Teknisen kivikkoalamäen selvittäminen 90-luvun ATB-pyörällä tuottaa takuuvarman onnistumisen elämyksen. Ja sitähän tästä pyöräilystä oikeastaan hakee, säväreitä, mahdollisimman monipuolisia.
Ja mitä jäykkiksellä ajamiseen tulee, niin samanlaisella laitteella tän maastopyöräilyn oon ite oppinut. Jäykkishommissa asenne ja fiilis on tärkeintä. Jäykkikset on todella pystyviä laitteita kunhan saa sen oikean raivon päälle. Niitä täytyy oikeasti ohjata ja pakottaa oikeaan suuntaan ja tapella vastaan kun perä koittaa pomppia minne lystää. Just se tilanne, kun pyörä vittuilee vastaan, mutta saat sen taltutettua ja tuhottua seuraavan mutkan, tuottaa sellasen hallinnan tunteen, että eipä ole täysjoustolla ikinä samanlaiselle zonelle asiaa. Siinä ei iskarin säätöjä, optimaalisia rengaspaineita tai osien värikoodausta mieti. Tärkeintä on vaan uus veto ja tavotteena repiä renkaat vanteilta.
Toivotaan tän vuoden Hardtail Heroes –sarjaan kunnon ryntäystä. Ja tiedoks kaikille, Markkuhan ei osallistu 2016 kauden kilpailuihin. Oisko sulla antaa HT-kilpailijoille jotain hyvää kisavinkkiä?
Luottakaa siihen menopeliin ja itteenne. Jäykkiksellä ajaminen isommissa mäissä on kovaa touhua ja siitä pitää olla ylpeä! Loppujenlopuksi tärkeintä on vaan tulla skaboihin nauttimaan hyvästä meiningistä ja tapaamaan uusia ihmisiä. Ja tää pätee kaikkiin, fillarista ja taidoista riippumatta.
Oot myös tunnettu uusiokäyttäjä ja heität kamaa pois vasta kun niistä on puristettu se viimeinenkin pisara. Oisko sulla jotain hyvää tarinaa siitä miten loppuun pyörän pystyy ajamaan?
Kyllähän sitä kamaa hajoo ja kuluu kun ajaa suhteellisen paljon ja kaatuilee siihen päälle. Varmaan yks minkä ainaki jotkut tietää on mun silver kashima Fox 36. Liukuputkista on siis kulunu pinnote reilun 10cm matkalta ja paljas alumiini vilkkuu ilosesti. Sateella se on yks herkimpiä keuloja, mitä oon tyypannu! Ja ehkä yks meikän erikoisuus on, että tykkään tekohengittää laakereita. Koitan myös yhdistellä ehjiä osia ja koota niistä taas jotain käyttökelpoista. Esim. mun takavaihtaja on kasattu kolmesta eri vaihtajasta ja jarruissaki on roskalavalta dyykatut jarruletkut. Jäykkikseen kasasin just takakiekon purkupinnoista ja roskiskehästä. Tällaisessa uusiokäytössä palkintona on eniten se tyydytys kun tietää tehneensä roskasta taas käyttökelpoisen esineen. Hieman rottasta pyörää voi myös hyvällä fiiliksellä paiskoa ympäriinsä.
Kyllähän se silti joskus potuttaa näiden romujen kanssa pelailla ja säätää. Sen minkä rahassa voittaa yleensä ajassa häviää. Onhan sen tarkotukseen koneistetun satulatolpan simmin sujauttaminen paikallaan smuutimpaa, kun koffin tölkin veistäminen muumifiskarseilla. Mut kuuluuhan tähän maastofillarointiin tällanen tietynlainen insinöörimeininki. Kaikki saa säätää fillareitaan omalla tyylillään!
Teet myös näyttäviä ajovideoita. Onko odotettavissa uutta tuotantoa?
Siitä näyttävyydestä tiiä.. Mut joo tuleehan noita tehtyä omaksi iloksi ja joskus oikein julkastuakin, jos joku muukin niistä fiiliksiä sattuisi saamaan. Tahti on ollut noin 1-2 videota vuodessa, eli ei kovin hurja. Varmasti jotain uutta tulee taas vuoden mittaan. Ei noista kuitenkaan etukäteen tiedä. Meikällä ideat kypsyy pikkuhiljaa ja kun kopassa alkaa olemaan valmista niin pyydän broidin kuvaamaan ja katotaan mitä saadaan narulle.
Tuntuu, että Suomessa tehdään melko vähän maastopyörävideoita tätä nykyä. Tääl on kuitenkin paljon kovia tyyppejä joiden ajoa ois siisti nähä. Kotimainen meininki ja tutut paikat inspiroi ihan eri tavalla kun tuplabackflipit rapakon takaa. Eli tehkää niitä videoita, lainatkaa kameroita tai tehkää vaikka puhelimella. Ei hyvä meininki siitä kuvanlaadusta kärsi.
Mitä tavoitteita ja toiveita sulla on kaudelle 2016?
Tärkeimpänä tavoitteena on tietty olla järkkäämässä hienoja kekkereitä jengille, tehä hyviä ja mielenkiintosia ratoja ja saattaa kisaviikonloput kunnialla läpi. Tavotteena on myös hyvät reittimerkinnät, ettei ihmiset pyöri tuolla skuttassa ihan pallo hukassa. Hyvällä meiningillä kun lähdetään ens kautta viemään läpi, niin uskon että saadaan entistä mukavampia, sujuvampia ja parempia tapahtumia aikaan. Ja tietty sitä toivoo, että kisoihin tulis paljon uusia naamoja ja vanhat jaksais pysyä messissä. Ja nuoria kuskeja myös. Junnuja tän lajin parissa ei oo ikinä näkyny liikaa ja SM-sarjassa onkin omat sarjat sekä junnuille että nuorille. Ilman taitavia junnuja ei Suomi tule enduron maailmankartalla näkymään, joten levittäkää ihmiset sanaa ja houkutelkaa myös nuorempaa porukkaa hyvän harrastuksen pariin.
Kiitos haastattelusta, Markku, ja isot tsemit tulevaan kauteen!

Meet The Crew, Part 5

/
Teksti: Markku Alus
Meet The Crew-toimitus pääsi tällä kertaa utelemaan uuden kisatoimiston ajatuksia tulevasta kaudesta. Kisatoimisto hoitaa kilpailuiden tulospalvelun, numeroiden jakamisen sekä muita tärkeitä tehtäviä ja on täten erittäin merkittävässä roolissa kilpailuiden onnistumisen kannalta. Tämän kauden kisatoimistoa pyörittävät Henry Wilen, Aleksi Iittainen, Veera Hakaste ja Ville Vuolle. He ovat ensimmäisen vuoden liiketalouden opiskelijoita Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemiasta ja tarkemmin sanottuna osuuskunta Globaattorista.
Veera, Henry, Ville ja Aleksi.

Veera, Henry, Ville ja Aleksi.

Te tulette siis pyörittämään kauden 2016 Santa Cruz Enduro Seriesin kisatoimistoa ja suomalaisella endurolla onkin pitkät perinteet yhteistyöstä Jyväskylän tiimiakatemian kanssa. Miten päädyitte juuri tähän projektiin?

Henry: Sporttitapahtumat ja tapahtumat ylipäärään ovat kiinnostaneet minua aina. Kuulin tästä enduro case:sta viime vuonna kisatoimistoa hoitaneelta Jari Savolaiselta ja vaikutti mielenkiintoiselta. Hienoa päästä mukaan tutustumaan itselle täysin uuteen lajiin. Moottoripyörien puolelta enduroa on tullut joskus kokeiltua ja seurattua, joten nyt on kiva päästä kokemaan ja näkemään myös tämä puoli.

Aleksi: Henry pisti viestiä ja kiinnostuin ajatuksesta olla järjestävänä osapuolena tämän kaltaisessa tapahtumassa. Urheilu on ollut aina lähellä sydäntäni ja joitakin muita pieniä tapahtumia olen ollut mukana järjestämässä (pikkujouluja yms.).

Veera: Urheilutapahtumien järjestäminen ja niihin liittyvät organisoinnit kiinnostavat sekä uuteen itselle entuudestaan ei niin tuttuun lajiin tutustuminen, jossa menoa riittää. Halu oppia uutta ja kehittyä, sekä mielenkiinto lajia kohtaan auttoivat myös tähän suuntaan.

Ville: Toisinaan on hyvä hakea vaihtelua ja tähän projektiin hyppäsin mukaan varamieheksi, koska samat henkilöt eivät muista projekteistaan johtuen pääse jokaiseen kisatapahtumaan.

Mikä juttu tämä projekti on teidän koulun näkökulmasta?

Henry ja Aleksi: Koulun puolelta tässä on meille hyvä tilaisuus päästä tutustumaan urheilutapahtumien tekemiseen. Tiimiakatemialla opiskellaan ”Learning by doing”- menetelmin, joten tekemisen jälkeen kirjoittamalla esseitä opituista asioista saamme opintopisteitä ja kuittaamme kursseja esimerkiksi juuri tapahtumanjärjestämisestä. Lisäksi tämä tuo toki meille opiskelijoille tärkeää kesätienestiä!

Onkos porukassa aiempaa kokemusta kisatoimiston pyörittämisestä, urheilutapahtumien tai yleensä tapahtumien järkkäämisestä?

Henry: Olen toiminut seitsemänä vuotena Neste Oil Rallissa kilpailutoimistossa, mutta työt ovat olleet autojen seurannasta TV-kuvauksen kautta lehdistötiedote- ja digimediatuotantoon joten suoraan esimerkiksi ajanotosta ei ole omaa kokemusta. Rallin lisäksi olen ollut tekemässä vuonna 2015 Porsche GT3-sarjan osakilpailuja sekä 2014 Suomen MM-rallicross osakilpailua. Olen myös Liigaseura JYP:in ottelutapahtuman kehitysryhmässä ja järjestänyt muuten monenlaisia tapahtumia eri tilaisuuksiin. Tapahtumat ylipäätään ovat siis lähellä sydäntä :)

Aleksi: Yleensä tapahtumien järkkäämisestä on pienissä määrin kokemusta.

Veera: Itsellä on monipuolista kokemusta erilaisten tapahtumien ja kilpailujen järjestämisestä ja organisoinnista, niin tekijä- kuin johtotasolla. Vuosien takainen kisatoimitsija-kurssi on käytynä osana liikunnanopettajan sivuaineopintoja. Muuten yleisesti vastuullisia ja itsenäisiä työtehtäviä, joissa on vaadittu organisointitaitoja ja tarkkuutta.

Ville: Tähänastinen elämä on vietetty rakennusalan parissa.

Henryltä täytyy vielä kysyä, että voisiko motorsportin puolelta kuvitella tuovansa jotain oppeja maastopyöräenduroon?

Henry: Motorsportti puolelta on kyllä tullut nähtyä monenlaisia tapahtumia ja juuri niiden loistavan yhteishengen takia olen tykännyt niitä tehdä. Onkin kiva päästä tsekkaamaan itselle täysin uuden lajin meininki. Vielä ei uskalla vinkkejä luvata kun laji ja sen tapahtumat ovat tuntemattomia, mutta eiköhän jotain ideaa johonkin keksitä! Vähintäänkin oppeja itselle!

Mitäs odotuksia tai tavoitteita teillä on tulevalle kaudelle? Tuleeko ajanotto onnistumaan?

Henry: Tavoitteena on päästä tutuksi lajiin ja saada kaikki toimimaan kuten pitää. Innolla odotan kesän tapahtumia ja toivonkin, että koko meidän tiimi pääsee tähän hyvin mukaan ja voidaan jatkaa tätä sitten tulevillekin kausille. Toiveissa on, että vauhtia riittää ja aurinko paistaa!

Aleksi: Tavoitteena on tutustua uuteen alueeseen, lajiin ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Opintoja kertyy siinä sivussa. Ajanotto tulee sujumaan kuin tanssi!

Veera: Odotan itselle uuteen lajiin tutustumista, menoa ja meininkiä. Toivon, että luvassa on jännittävä ja monipuolinen endurokausi, jotta viihdettä katsojille riittää ja meille tekemistä kisatoimistossa. Pikkutarkkuutta ja pilkunviilaajan piirteitä löytyy tästä ihmisestä ja ajanottaminen on tuttua aiemmista kisoista eli ajanotot onnistuvat sekunnin sadasosien tarkkuudella!

Ville: Tiimiakatemialla jokainen projekti on koko osuuskunnan yhteinen projekti ja hommat viedään aina täysillä maaliin!

Toivotaan tosiaan jännittävää enskakautta ja viedään todellakin skabat täysillä maaliin! Isot kiitokset porukalle haastiksesta ja tekemisen iloa tulevaan kauteen.

Meet the Crew, Part 4

/
Teksti: Markku Alus
Meet the Crew toimitus tapasi tulevien kisaviikonloppujen uuden isännän, The Host Miikka Mäkelän aka MotoriikkaMiikan. Miikka tulee houstaamaan kilpailuviikonloppujen lisäksi myös kisavideot ja tulee kauden myötä varmasti tutuksi kaikille!
Jäbä on enemmän uus naama monille enduristeille, niin esittelepä lyhyesti ittes ja kerro vähän miten The host Miikka Mäkelän talvi on sujunut?
Mä oon Miikka, 33 vee helsinkiläinen. Ja kun aika pitkälti titteleitten kautta mennään, niin oon esiintyvä taiteilija, opettaja ja aktiiviliikkuja. Talvi on mennyt kyllä nopeesti. Vähän on pitänyt töitäkin tehdä, että saa voita leivän päälle. Muuten oon liikkunu aktiivisesti, eli oon tanssinut, pyöräillyt, käynyt rinteessä, uimassa tietysti ja salilla tehnyt oman kropan hallintaa. Mahdollisimman monipuolista liikkumista siis.
Mikäs äijän fillarointitausta oikein on? Mistä fillarihommat on lähteny liikenteeseen?
Fillarointitaustakin on monipuolinen! Varmaan nuo fillarihommat on tuolta isältä peritty. Isä ajo aikoinaan paljonkin pyörällä ja käytiin jo pienenä useasti pyöräretkillä. Välillä isä jätti mut laiturinnokkaan ongelle ja lähti ite lenkille.
Ysärin alussa moottoripyörätrial oli Suomessa pinnalla, oli Tommi Ahvalat ja muut. Itteenki se vaikutti ja fillaritrialista se homma sitten lähti. Se tais olla kolmannella luokalla, eli joskus -92, kun naapuri hitsas mun BMX pyörään pienen rattaan ja pohjapanssarin. Sillä vedettiin kivien yli ja taidettiin rakentaa jonkinnäkösiä BMX ratojakin. Siltä ajalta muistan Puuhamaan BMX radan, joka oli se kovin juttu ja siellä oli kunnon meininki ja fillarit.
Myöhemmin, suunnilleen -96, näin Yleltä dokkarin Onko lapseni täällä? jossa esiteltiin Vartiokylän BMX meininkiä. Siellä oli Martti Kuoppa ja muita kovia ajamassa flättiä. Se teki todella vaikutuksen, että miten pyörällä pystyy tekemään tollasta. Heti oli tietenkin pakko saada oma freestylepyörä ja Tampereelta löyty Nishiki Freestyle 10. Sillä tuli reenattua tosi paljon. Kotipaikalla Vammalassa reenattiin talvellakin skeittijätkin kanssa samoilla rampeilla. Lopulta flättiä tuli eniten vedettyä kun en niin kovaksi reikäpääksi itteä kuitenkaan luonnehtisi. Aktiivisesti BMX touhua jaksoi täysikäseksi asti.
Sitten tosiaan tuli toi tanssi ja esiintyminen kuvioihin ja fillarihommat jäi. Myöhemmin vuonna 2010 kaverin innostamana ostin sitten ekan kunnollisen maastopyörän. Ajoin samana vuonna Tahko Mtb:n ja pari muuta kuntotapahtumaa. Se tuntu kuitenkin liian helpolta, kun oli tottunut käsittelemään fillaria flätillä ja ajamaan trialia. Sitten löyty tää enduromaastopyöräily ja alko tuntua, että tää on se mun osa-alue. Tässä on samaa meininkiä ku sillon lapsena, eli tehdään ratoja, on pyöränhallintaa, trialtyyppistä ajoa ja vähän hyppyjä. Tosi monipuolista hommaa. Ja on se luonnossa liikkuminenkin tärkeä seikka varsinkin kaupungissa asuvalle.
Varmaan tosta lapsuuden trial ja BMX taustasta on ihan sikana hyötyä kuitenkin, vaikka aika monta vuotta väliä pyöräilystä olikin?  
Tietysti kaikki bunnyhopit ja tollaset onnistuu helposti, kun on ihan suora siirtovaikutus lajista toiseen. Sit tietysti mutka-ajo ja kontaktin pitäminen renkaisiin tuntuu hiukan vieraammalta. Kaikilla pyörillä hankitut pyöränhallintataidot ja akrobatian tekeminen on varmasti auttanut ainakin kaatumisissa ja nopeissa tilanteissa. Luulen, että just ketteryyden ansiosta oon säästynyt monelta kaatumiselta.
Millon oot ekat enskakisat ajanu? Kerkiitkö ite ajamaan kisaa ollenkaan?
Vuonna 2013 olin ekan kerran Tahkolla harrastesarjassa kokeilemassa. 2014 ajoin pari kisaa ja 2015 kaks plus lämmittelykisan. Nyt ois tarkoitus osallistua juontojen lomassa kaikkiin kisoihin.
Jäbä tulee siis houstaamaan kaikki Santa Cruz Enduro Series kisaviikonloput ja videot. Valmistaudutko jotenkin kisaviikonloppuun hostin näkökulmasta vai meneekö kaikki freestylenä?
Juontojen tekemisessä ehkä tärkeintä on sisäistää tarvittavat asiat etukäteen ja sitten itse tilanteessa elää hetkessä, jollon pystyy esimerkiksi vastaamaan paremmin ihmisten kommentteihin. Ylipäätään mulla on tavoitteena, että juonnot ja ajajakokoukset olis selkeitä, hauskoja ja tiiviitä paketteja, eli ei mitään liirum laarumia tai puuroa. Selkeät ohjeet on myös turvallisuuskysymys ja hyvä viestintä lisää tapahtuman sujuvuutta.
Muuten tässä endurohommassa on itelle tärkeää, että pääsee olemaan mukana tarjoamassa sitä liikunnan riemua ja rentoa hyvää meininkiä sekä tsempata jengiä huippusuoritukseen tai vaan hauskaan viikonloppuun kaverien kanssa. Tässä hommassa yhdistyy hyvin mun viihdyttäjäpuoli ja liikunta-alan osaaja. Kyllä sen on aiemmissa projekteissa huomannut, et mä vaan tykkään tsempata jengiä ja haluun oikeesti, että jengi yrittää ja tekee parhaansa. Se on sydämenasia ja siitä tulee kauheen hyvä lämpö aina sisälle.
Tullaanko Motoriikkamiikkaa näkemään kisaviikonloppuina lavalla? Paljon keikkaa?
Katsotaan jos päätöskisassa olis jotain… ;) Päätoimen ohessa tulee esiinnyttyä 1-4 kertaa kuussa. Jos opettaa esiintymistä niin täytyy sitä käydä tekemässäkin, että tietää mitä opettaa!
Kerropa loppuun vielä tulevan kauden tavoitteista sekä pyöräilyn, että hostina toimimisen näkökulmasta?
Houstin roolissa mun tärkein tavoite on, että homma toimii ja jengi kokee, että kisoissa on hyvä meininki. Tavoitteena on myös kokoajan kehittää omaa toimintaa ja tapahtumaa, että mitä vielä pystyis tuomaan lisää. Esim tarttisko viikonloppu jonkun pienen jutun harjoituspäivän illalle tai sitten kisapäivälle. Tavoitteena on siis, että tapahtuma on aktiivinen, se elää ja kokoajan saataisiin kehitettyä sitä.
Omiin ajoihin ei ihan täysin pysty keskittymään, koska tässä on kuitenkin jonkun verran puuhastelua juontojen kanssa. Jos nyt jonkun kisan sinne 30 sakkiin sais ajettua niin olisin tyytyväinen.
Toi on jo kova tavote Houstin hommien rinnalla! Mikä sit on sun salainen kisa-ase jolla tohon tavotteeseen päästään?
Kyllä se on tää mun kehollinen ketteryys. Joku on joskus kommentoinut, että oot sä aika orava. Mies ja pyörä on aika yhtä, eli eiköhän se salainen ase oo oravana oleminen!
Onko jotain mitä haluisit vielä lisätä?
Kaikille tietysti hirveesti tsemppiä kisoihin ja toivottavasti saadaan uusia naamoja mukaan. Varmasti on hienoja tapahtumia luvassa, enkä millään malttais odottaa että päästään Messilään!
Kiitokset Houstille haastiksesta ja tsemppiä tulevan kauden juontoihin ja koviin tulostavoitteisiin!

Meet The Crew, Part 3

/
Teksti: Markku Alus
Kolmantena Meet The Crew- haastattelussa sanaista arkkuaan joutui avaamaan tulevan kauden turvallisuuspäällikkö ja konemestari Topi Tervaniemi. Topi on kisaratojen taustalla ahkerasti hääräävä henkilö, jonka työpanosta ilman monet pätkät jäisivät syntymättä. Topi on myös rinneturvallisuuden ammattilainen, jonka vankkaa tietotaitoa tullaan hyödyntämään turvallisten, mutta silti haastavien kisareittien suunnittelussa.
Moni ei varmaan heti kärkeen tunnista äijää niin kerropa lukijoille lyhyesti, että mikä mies?
Oon Topi Tervaniemi, 43 vuotta, Mikkelistä lähtöisin ja nykyään asun Jämsässä. Koulutukseltani oon puutuotantotekniikan insinööri, joskaan en oo koskaan työskennellyt kyseisellä alalla. Nykyään teen töitä golfin ja alppihiihdon parissa.
Mites äijän talvi on sujunut? Oot vissiin Himoksella duunissa?
Himoksellahan se on sujunut. Ensin olin lumettajana, sen jälkeen tampparikuskina ja hissimiehenä. Tällä hetkellä toimin SkiPatrol tehtävissä eri projekteissa. Aika työntäyteisesti talvi on siis mennyt.
Mites talvinen vapaa-aika? Tuleeko fillaroitua?
Kyllä se vapaa-aika menee laskemisessa. Muutaman kerran tullut töihin pyöräiltyä ja siinä se sitten onki. Työpäivän pituudet on kuitenkin sellasia napsakoita 10-12 tuntisia niin ei siinä oikein enää huvita lähteä ajelemaan. Harvoina vapaapäivinä pääsee sitten laskemaan. Tänä talvena, kun lumitilanne on ollut vähän heikko, niin on ainoastaan kaks päivää pystynyt laskemaan mettää.
Kuinkas kauan oot sitten harrastanu maastopyöräilyä?
Lääkärin suosituksesta aloitin polkupyöräilyn aikanaan joskus vuonna 2000. Polvileikkauksen jälkeen lääkäri totesi, että polkupyöräily menisi hyvänä kuntoutuksena. Meni kolme kuukautta ja olin saman lääkärin vastaanotolla solisluu ja ranne murtuneena. Tuli hyvää palautetta taas!
No meininki on ainakin ollut kova alusta asti! Tosiaan äijällehän on tälle kaudelle laskettu turvallisuuspäällikön viitta harteille, niin kerropa ootko kauan ollu tekemisissä turvallisuusasioiden kanssa?
Oikeastaan vois sanoa, että viimeiset kymmenen vuotta erilaisten duunien yhteydessä. Ja nimenomaan laskupuolelta on nuo turvallisuusasiat lähteneet liikenteeseen. Jonkin aikaa olin myös mukana vapaapalokuntaharrastuksessa ja siellä nimenomaan EVY (ensivasteyksikkö) toiminnassa. Sieltä se sitten on jotenkin jääny.
Mitkä on hooceimmat evakuointitilanteet missä oot ollu messissä?
Pari kertaa hengetöntä laskijaa on lähetty auttamaan. Ne nyt on niitä pahimpia tietysti. Ja jos viime talvea ajattelee, niin pahin tilanne oli kolme rankavammapotilasta yhtä aikaa. Siinä aletaan olla jo aika tiukassa vauhdissa. Yks lähtee helikopterilla ja kaks lanssilla. Eniten noita tapaturmia sattuu keväällä. Alkoholi ja kova vauhti ei vaan sovi yhteen.
Mitäs tuolla enskaradoilla sitten pitää ottaa huomioon turvallisuuden kannalta?
Meidän on järjestäjän roolissa pidettävä se järki päässä siinä, että minkä näkösiä baanoja tehdään ja mihin vauhteihin lasketaan jengiä menemään. Esimerkiksi mutkissa on otettava tiettyjä turva-alueita huomioon. Meidän on myös katottava sitä, että paikat on pelastuskelpoisia, eli sinne pääsee jollakin tavalla hakemaan ihmisiä pois. Pelastuskelpoisuus ei välttämättä vaadi metsäautotietä, mutta esimerkiksi rankalaudan kanssa pitäisi pystyä kulkemaan esteettä. Jokaisessa jyrkännepaikassa pitäisi siis olla jonkinnäköinen kulkuväylämahdollisuus. Näihin asioihin tullaan kiinnittämään jatkossa yhä enemmän huomiota.
Millaista ulkopuolista apua tulee olemaan kisoissa?
SPR:n EA tulee olemaan paikalla aina kisapäivinä ja se on hyvä käyttövara. Sitten voi tietysti omaa kisaorganisaatiota kouluttaa ja valmistaa tehtäviin. Kaikkein tärkein on kuitenkin se hyvä puhelinluettelo joka kilpailussa, eli kilpailijalla on tieto mihin soittaa onnettomuustilanteissa ja mitä kautta lähteä sitä asiaa purkamaan eteenpäin.
Jäbää nimitetään myös konemestariksi ja yleensä siellä missä bensa dunkkaa niin Topi on jossain lähettyvillä. Ootko paljonki puuhaillu noiden koneiden kanssa?
No kesäisin sitä joutuu työkseen golfkentällä oikeestaan niiden samojen kapineiden kanssa puuhailemaan. Sitä kautta tuttua hommaa.
Mitäs koneita tarvitaan, että saadaan kisaradat valmiiksi? Mistä on eniten hyötyä?
Moottorisaha ja raivaussaha on ne pääasiallisimmat välineet. Mönkijästä ja moottoripyörästä voi olla myös paljon apua ja oikeestaan kaikesta millä nyt pintaa saa rikottua ja paikkoja tuhottua. Eniten hyötyä on raivaussahasta ja se onkin paljon käytössä. Raivaussahassa käytän kolmioterää, koska se ei kulu niin pahasti kuin siima ja sillä saa pienet pajunnysätkin poikki sekä aluskasvillisuuden paremmin tuhottua.
Sä tuut olemaan mukana kaikissa ens kesän kinkereissä, niin mitä odotuksia sulla on tulevalle enskakaudelle?
Se sama hauska ilmapiiri mikä aikasemminkin ja sama mukava tekemisen meininki, niin mikäs siinä. On myös aina mukavaa iteki päästä ajamaan hyviä baanoja. Pyöräkin on saanut päivityksen, niin pääsee sitäkin testaamaan.
Millainen Topi Tervaniemi ei ainakaan ole ja toisaalta mistä sut parhaiten tunnetaan?
Varmaan hätäily on semmonen mikä ei tuu ensimmäisenä asiana esiin. Aika rauhallisin mielin yleensä kaikkiin tilanteisiin tulee lähdettyä. Ja mistä varmaan eniten tunnetaan on tuo vapina, eli Parkinsonin tauti, mutta sen kanssa mennään edelleenkin ihan niinku ennenki.
Onks jotain mitä haluisit vielä mainita?
Hyviä kelejä toivon kesäksi ja yritän rikkoa itteäni vähemmän tänä vuonna. Viime vuonnahan meni sillon Himoksella solisluu ennen kisoja. Ja itseasiassa kauden lopettajaisissa samalla pätkällä meni sitten peukalo poikki ja sijoiltaan. Mä nykäsin sen samantien paikalleen ja teippasin siellä metässä ja sanoin jätkille, että nyt on puolituntia aikaa ajaa, sit rupee sattuu. Team Tuskan kauden lopettajaiset, niin mitä muuta voi olettaakaan!
No niinpä! Kiitti haastiksesta ja tsemppiä tulevaan enskakauteen!

Meet The Crew, Part 2

/
Teksti: Markku Alus
Seuraavana Meet the Crew toimitus tapasi jo useamman vuoden SM-sarjan kisavideoiden taustalla vaikuttaneen mediamoguli Jami Koukun. Jami on kokenut kuvaaja, joka vastaa omalta osaltaan Santa Cruz Enduro Seriesistä välittyvästä visuaalisesta ilmeestä.
Kuva: Juho Siipo

Kuva: Juho Siipo

Äijä on jo muutaman vuoden ajan kuvannut näitä kisavideoita ja moni varmaan muistaa sut radanvarresta kameran ääreltä. Esittelepä kuitenkin lyhyesti ittes.

Terveppä vaan, tosiaan hoitelen kisoissa lähinnä näitä videopuolen hommia. Maastopyöräilyn löysin vasta seitsemän vuotta sitten ja tuntuu että tämä on se paras harrastus.
Mites herra mediamogulin talvi on sujunu? Onks tullu fillaroitua paljon?
No hiihto oli kovasti suunnitelmissa tälle talvelle, mutta yllättäen se vaihtu maastopyörään heti kun polut alko olemaan ajokunnossa. Nyt pari kolmisen viikkoa ollut todella hienoa baanaa.
Näinhän se on monilla meillä. Sä oot tosiaan vastuussa tästä kauden 2016 mediasisällön tuottamisesta, niin kauanko oot kuvannu ja mistä kaikki sitten lähti?
Niinkin kauan sitten kuin 1997 ostin ekan oman harrastelijajärkkärin (huom! Canon). Tuohon aikaan räpsittiin filmille, joten harrastuksen alkuaikoina tuli kannettuu aika iso läjä rahaa valokuvausliikkeisiin. Pikkasen myöhemmin pääsin pimeisiin huoneisiin, eli kehittelin itse filmit ja paperikuvat. Vuostuhannen vaihteessa pääsin kokeilemaan ensimmäisiä digijärkkäreitä ja siitä muutama vuos myöhemmin hankin oman. Onhan tämä digiaika nopeuttanut työnkulkua merkittävästi, mutta en sanois että muuttanut valokuvaamista kuitenkaan helpommaks.
Kumpaa kuvaat enemmän, valokuvia vai videota?
Lähinnä videoita, mutta nyt taas alkanut herätä into valokuvaukseen.
Tuleeko kuvattua jotain muuta kuin maastopyöräilyä?
Valokuvia tulee otettua melkeen aiheesta kuin aiheesta. Joskus päätän, että tänään kuvaan jotakin todella tylsää ja arkista, tavoitteena saada kuviin jotakin uutta kulmaa. Samat jutut videopuolella, mutta niihin tarinan rakentaminen vie paljon enemmän aikaa, eli videoita tulee tehtyä paljon vähemmän.
Millos oot ekat fillarikuvaukset tehny?
Se oli 2009 kun ekan kerran kuvailin Gopro-kameralla omaa pyöräilyä. 2010 tuli tehtyä paikallislenkurasta eka lyhyt video ja sen jälkeen pyörämatkoista sun muista. Oma vauhti ei ole mikään hurja, joten luonnollisesti kamera siirty tähtäämään niitä kovia ja ajotyyliltään näyttäviä kuskeja.
Varmaan kuulijakunnasta löytyy useampia kameranörttejä niin milläs kalustolla kuvaat nykyään?
Canon 600D oli järkkäri, jolla tein ekat kisavideot. Magiclantern softalla sain siihen hyvät säädöt ja kamera kulkee vieläkin mukana lähinnä stillikuvia varten. Viime vuonna hankin Panasonic GH4:n, joka videopuolella oli huima hyppäys eteenpäin. Mukana yks peruslinssi 12-35mm (kivovastaavuus 24-70mm), äänipuoleen Rode-mikkejä ja juoksukohtauksiin Glidecam. Suunnitelmissa on hankkia yks teleobjektiivi, jonka jälkeen paketti on täydellinen ja mahtuu vielä pieneen reppuun.
Onko jotain lisälaitteita kuten kelkkoja, koptereita yms. härpäkkeitä?
Oon itse tehnyt kameradollyja sun muuta kilkettä, mutta niitä en painon takia mielellään kisoihin raahaa. Kopteri olis kuvakulmiin hieno lisä, mutta sellaista ei ainakaan vielä ole näkyvissä.
Miten sä valitset kuvausspotit kisoissa? Tuleeko tehtyä kuvaussuunnitelma kisaviikonloppua varten vai otatko vaan rojut pykälään ja painelet mettään?
Treenipäivänä ajan kaikki reitit läpi ja tsekkaan mielenkiintoset spotit. Kuvauspaikoiksi valikoituu nopeeta pätkää, vähän teknisempää paikkaa ja tietysti hienot taustat vaikuttaa valintaan. Mitään erityisen yksityiskohtasta kässäriä ei koskaan ole vaan merkkaan kartalle ne tärkeet paikat ja kisapäivänä sitten juostaan hirmusella virtapiikillä rastilta toiselle.
Itsekin hieman editoineena tiedän, että siihen saa menemään niin paljon aikaa kuin vaan ikinä haluaa kuluttaa. Onko sulla jotain erityistä strategiaa tai tyyliä editointiin? Miten se hyvä editti sitten lopulta syntyy?
Todellakin aikaa sais kulumaan vaikka kuinka paljon. Sen takia kisakauden alussa teen valmiin ”sapluunan”, jonka avulla homman saa pyöräytettyy aika nopeesti. Sen lisäks kaikki grafiikat ja animaatiot on valmiina jo hyvissä ajoin, joten niitäkään ei tarvitse editoimisen lomassa enää värkkäillä. Jokaseen videoon tulee tietysti vähän muutoksia, mutta ei niin paljon että kaikki pitäs miettiä uudestaan.
Kauan sulla menee lopullisen kisaeditin kasaamiseen?
Riippuu täysin tilanteesta, koska kaikki kuvattu materiaali tulee kertaalleen tsekattua ennen edittiä. Tän hetken nopein oli 2015 Himoksella, ekan päivän video valmistu vielä samana päivänä.
Onko tulevalle kaudelle luvassa jotain uusia jippoja/kikkoja kisavideoiden suhteen? Onko hyvää edittiä luvassa?
Yllätyksiä on luvassa, se on varma juttu. 
Loppuun täytyy vielä kysyä, että mistä Jami Koukkua ei tunneta? Jengi haluu tietää jotain salaisuuksia!
Hah! Kuulostaa niin kliseiseltä sanoa, että teen ihan hemmetin hyviä pannukakkuja!
Hah! Hyviä pannareita tarvitaan aina! Onks sulla vielä jotain mitä haluisit kertoa lukijoille?
Kyllä, toivon kaikille todella hyvää kisakautta 2016!
Kiitokset jäbälle haastiksesta ja tsemppiä tulevan kauden kuvauksiin!

Meet The Crew, Part 1

/
Teksti: Markku Alus
Kuten monet jo tietävät, MTB-enduron SM-sarjan taustalla on tapahtunut mullistavia uudistuksia. EBA:n hallitus on myynyt SM-sarjan kilpailutapahtumien järjestämisoikeudet 4Seasons Cyclingille, eli Sauli Hjerpelle, joka vastaa kauden 2016 läpiviennistä. Jotta epäilyksen savuverho uudistuksen edestä hälvenisi, olemme päättäneet esitellä vuoden 2016 Santa Cruz Enduro Seriesin taustalla vaikuttavat avainhenkilöt. Aloitamme juttusarjan Meet the Crew haastattelemalla koko uudistuksen päähenkilöä, iso pomo-ratamestari-enduromaisteri Sauli Hjerppeä.
Markku: Paljon uutta on tapahtunut enduron SM-sarjan järjestelyjen taustalla. Äijä on niin sanotusti ottanut ohjat käsiin. Kerropa nyt ensimmäiseksi, että mikä mies? Kuka on Sauli Hjerppe?
Sauli: Hjerpen Sauli on insinööri, joka on harrastanut maastopyöräilyä opiskeluajoista lähtien aika melkoisen aktiivisesti.
Sä oot käsittääkseni ollut melko pitkään jo näissä endurokuvioissa mukana, niin millos oot aloittanut maastopyöräilyn ja millos kisaaminen on tullut mukaan kuvoihin?
Se oli kesällä -99 kun ylipäätään aloitin maastopyöräilyn. Seuraavana kesänä vuonna 2000 silloisen Vaasan seudun mtb:n pyöräilykaverit sai sitten houkuteltua mut ekoihin kisoihin. Sinä kesänä kävin ajamassa Tahko mtb:n ja pari endurokisaa. Enduro tuntui heti alusta lähtien omalta jutulta. Eli 16 vuotta on nyt siis tullut ajettua enskakisoja.
Näkemystä skabaamiseen siis löytyy. Missä vaiheessa järjestelyhommat sitten tuli mukaan kuvioihin? Mitkä oli ekat skabat missä olit mukana järjestämässä?
Tarkkaa vuotta en muista, mutta se on tainnut olla 2003 tai 2004, kun järjestettiin Vaasassa silloisen enduro-cupin osakilpailu. Se oli ensimmäinen pyöräkisa, jota olin järkkäämässä.
Mites tähän on nyt sitten päädytty, että vuoden 2016 Santa Cruz Enduro Seriesin järjestelyt on sun vastuulla? Mistä ajatus tällaisesta organisointimallista oikein lähti?
Tosiaan viime vuosikymmeneltä astihan on tullut oltua aktiivisesti mukana endurokisojen järjestelykuvioissa. Se oli sitä aikaa kun seurat hyvin pitkälti järjesti kilpailuja ja EBA organisoi kilpailukalenteria. Vuonna 2009 sitten ja siinä vuosikymmenen vaihteessa käytiin ajamassa ensimmäisiä Maxiavalance kisoja Euroopassa ja silloin alkoi tosiaan näkyä ensimmäisiä viitteitä eurooppalaisen enduroskenen heräämisestä. Siellä se oli nähtävissä, että homma oli ja tulee olemaan hyvin vahvasti alamäkipainotteista. Suomessahan se ei vielä tuohon aikaan ollut sitä.
Eikös silloin 2009 maissa ollut vielä näitä pitkien pätkien tasamaaendurokisoja Suomessa?
Joo perinteiseen tyyliin vedettiin. Trikoot kireellä ja kieli vyön alla! Ja tosiaan noiden Euroopan reissujen myötä pitihän sitä kotimaahankin saada sellaisia kisoja missä EK:t oli enemmän alamäkeen. Ja kun homma ei oikein muuten lähtenyt onnistumaan, niin piti sitten itse lähteä järjestämään niitä yksittäisiä alamäkipainotteisia kisoja.  
Myöhemmin tämän vuosikymmenen puolella kun muutamat nykytrendin mukaiset endurokisat olin käynyt Euroopassa ajamassa, niin siellä näki että kilpailujen järjestäjinä toimivat tosiaan yritykset, eikä seurat. Ja olihan se touhu sen myötä jokseenkin isompaa ja ammattimaisempaa. Siitä sitten alkoi hiljalleen rakentua ja kehittyä sellainen ajatus, että ehkä sen voisi tehdä näin Suomessakin.
Aivan varmasti voi! Tällaista järjestelymuotoa ei taideta Suomen pyöräkisoissa vielä oikein suosia?
Joo ei taideta. Tahko MTB taitaa olla ainoa, joka tosiaan on toiminimen pyörittämä tapahtuma.
Kyllä! No mitäs kaikkea peruskisaviikonloppu tai sen valmistelu sitten sisältää kun et vissiin tulevalla kaudella enää kisaamaankaan kerkeä?
No ihan aluksi homma lähtee siitä, että ennen kilpailuviikonloppua käydään hyvissä ajoin tekemässä alustava reittisuunnitelma kohteessa. Eli hyvin vahva ennakkosuunnitelma aina on, että niitä ratoja ei siinä kokonaisuudessaan keksitä paria päivää ennen treenien alkua. Suunnitelmiin saattaa tietysti ihan viime metreillä tulla muutoksia, jolloin mennään aina tilanteen mukaan.
Näin järjestäjän näkökulmasta se varsinainen kilpailuviikonloppu on sitten vähän pidempi kuin pelkkä lauantai ja sunnuntai. Pari päivää ennen treenien alkua mennään paikan päälle ja siinä on vuorokausi tai kaksi aika tiukkaa työntekoa, että saadaan radat merkattua ja viimeisteltyä kisakuntoon lauantaiaamuksi. Lauantaina kun treenit alkaa niin on ensimmäiset hetket, jolloin itse pystyy vähän hengähtämään. Toki lauantaina pitää vielä pohjustaa sunnuntaiaamua. Sunnuntaiaamuna on vielä aika härdelliä, jotta saadaan toimitsijat paikalleen, ajanotto pystyyn, kuskit reitille ja kaikki muu tarpeellinen hoidettua. Kun kuskit on reitillä niin sitten helpottaa taas hetkeksi. Lopuksi on vielä ratojen ja ajanoton purku ennen kuin päästään kotimatkalle.
Hommaa siis riittää. Äijä on tässä hommassa myös mukana ratamestarin tittelillä niin kerropa mistä hyvä erikoiskoe muodostuu, mikä on se resepti? Ja ehkä laajemminkin, että mistä hyvä kisarata kokonaisuudessaan muodostuu?
Itse kannatan ratojen suhteen monipuolisuutta. Yksittäinen erikoiskoe voi olla sinänsä aika suppeakin tarjonnaltaan, eli siinä ei välttämättä tarvitse olla suuria vaihteluita, mutta sitten taas EK:t voi olla keskenään hyvinkin erilaisia. Siihen olen ainakin tähän asti pyrkinyt, että kisasta löytyy monenlaisia ja luonteeltaan erilaisia erikoiskokeita. Tämä tehdään joko niin, että on keskenään kokonaan erilaisia erikoiskokeita tai, että erikoiskokeilla on selkeästi erilaisia osuuksia. 
Muuten ratoja miettiessä tulee punnittua kuskien kykyjä monelta kantilta. Tavoitteena on myös, että jokaiselle kuskille löytyisi EK tai osuus mistä tykkää ihan hulluna ja todennäköisesti monelle kuskille löytyy myös sellainen osuus mistä ei oikein tykkää. Uskoisin, että omalta mukavuusalueelta venyminen ja sellaisenkin pätkän ajaminen mistä ei oikein tykkää, loppupeleissä kehittää kuskeja. Ja yhden asian olen huomannut tässä vuosien varrella, että mielipiteet hyvästä EK:stä menee aika hyvin ristiin. Eli jos tehdään vaan yhdenlaisia pätkiä niin silloin miellytetään hyvin kapeaa joukkoa. Siksikin kannatan hyvin monipuolisia erikoiskokeita.
Tän takia siellä on niitä pottumaisia mutkia!
Niin! Ne voi opettaa jotain!
No mitäs odotuksia tulevalle kaudelle? Onko endurokansalle luvassa hyviä kinkereitä?
Kyllä varmasti on hyviä kinkereitä tiedossa! Tavoite on, ja näyttää ihan hyvältä sen suhteen, että saadaan vähän näyttävämpi ja isompi show kisapaikalle järjestettyä ja saadaan näin enemmän tapahtuman tuntua. Varmasti myös reitteihin tullaan panostamaan aiempaa enemmän ja saadaan kaivettua tulevan kauden kilpailupaikoista vieläkin enemmän irti!
Kuulostaa hyvältä. Pelottelin sua jo etukäteen vikalla spessukysymyksellä, niin kerropa vielä lopuksi joku mehevä endurosalaisuus itestäs?
Hahh! Mehevä endurosalaisuus? Jaa-a. Nyt täytyy oikein miettiä mitä löytyis..
Onko skaboihin liittyen mitään rituaaleja tai outoja tapoja, että pitää olla edellisen hyvin menneen kisan aikana likaantuneet sukat jalassa tai muuta?
Ei ole kyllä mitään rituaaleja, eli siinä mielessä aika tylsä tapaus. Hmm.. Joskus ennen vanhaan tul tankattua kovastikin kilpailua edeltävänä päivänä, mutta sitten kun huomasi, että sekin alkoi lähinnä lihottaa, niin viime vuosina sitäkään en ole enää harrastanut. Sen verran kauan kuitenkin kiertänyt näitä kotimaan endurokisoja, että lähinnä aamulla vaan menee numerolapun kanssa viivalle ja siitä lähetään. Ei sen suurempia paljastuksia löydy nyt tähän hätään!
Täytyyhän se joku raja pitää. Kiitti äijälle haastiksesta ja tsemppiä tulevan kauden haasteisiin!